Sauli Valkosen kirjassa Metsän jatkuvasta kasvatuksessa oli mielestäni hyvä kiteytys mitä jatkuva kasvatus tarkoittaa eli Jatkuvassa kasvatuksessa ei tehdä avohakkuita, vaan metsä pysyy aina metsän näköisenä. Lisäksi jatkuvassa kasvatuksessa halutaan tehdä metsänhoitoa niin, että hakkuu ja hoito tehdään miettien heti saatavaa tuottoa, mutta myös tulevaisuuden tuottoa ja hyötyä.
Meidän metsässä ei ole sovellettu jatkuvaa kasvatusta. Mutta onneksi ei vielä ole ollut tarpeen tehdä avohakkuita. Ja varmasti, jos jokin muu vaihtoehto löytyy, niin avohakkuita ei tehdäkään. Suurin syy avohakkuun välttämiseen taitaa olla ihan tunneperäinen "kauhu" niitä kohtaan. Metsä ei tunnu eikä näytä metsälle avohakkuun jälkeen.
Parhaiten jatkuva kasvatus sopii varjoa sietäville puulajeille. Käytännössä se tarkoittaa kuusikkoja. Kuusikossa käytetään poiminta- ja pienaukkohakkuita. Mänty ja koivu ovat valopuulajeja, niille jatkuva kasvatus sopii harvaksi hakkaamalla. Männylle paras menetelmä on ylispuukasvatus, mutta käytössä on myös siemen- ja suojuspuuhakkuut. Myös pienaukkohakkuu sopii valopuulajeille, jos aukot ovat tarpeeksi suuria.
Itseäni kyllä kiinnostaa jatkuva kasvatus, mutta en tiedä siitä vielä tarpeeksi. Oma metsä on mäntymetsää, kangasmaastossa. Osin myös hyvin karua maastoa. Mutta tosiaan, avohakkuuta haluan välttää!
 |
| Oman metsän reunalla 27.9.2019 |
Lähteet:
Sauli Valkonen, Metsän jatkuvasta kasvatuksesta
Luke, Metsän jatkuva kasvatus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti